Yöllinen havahtuminen

Tiedätkö sen tunteen, kun jostain yhtäkkiä mieleen syöksyy jokin hyvä muisto, mutta olet piilottanut sen niin hyvin mieleesi ja pyrkinyt unohtamaan sen koska se on tuottanut sinulle tuskaa. Mutta kun se nyt pitkän ajan päästä tulvahtaa mieleesi huomaat vain hymyn hiipivän kasvoillesi ja voit lämmöllä muistella tätä kaunista muistoa.
Minulle kävi äsken näin.. Ikkunan ohi ajoi mopo josta kuului mopolle luontainen pörinä ääni ja mieleeni tuli sateelta tuoksuva, jännittävä ja vatsan pohjaa kutkuttava muisto viime keväältä. Kun muistelen sitä, tunnen kuinka paljon olen kasvanut tämän vuoden aikana ja huomaan miten jännittynyt ja ensikertalainen olin silloin, niin kuin oli hänkin... Tuo muisto on kaunis ja jotenkin hieman hölmö, koska me molemmat emme tienneet miten käyttäytyä tuossa tilanteessa. Pistin sen jännityksen ja ihastumisen piikkiin.
En tiedä mistä se pulpahti mieleeni, mopon äänestä luultavasti koska istuin silloinkin mopon kyydissä, satoi tihkuna vettä ja olimme perille päästessämme litimärkiä.
Voin nyt huoletta muistella tuota aikaa ja hymyillä niille kauniille muistoille mitä tuolloin sain. Ja vaikka kaikki ei tässä tapauksessa päättynytkään hyvin, voin silti iloita että sain kokea kaiken sen.
Kello on jo paljon, varsinkin kun piti siirtää kelloja tunti eteenpäin! Tätä tuskaa saan nukkua tunnin vähemmän....
Hyvää yötä!