Pelottava tulevaisuus

Huhhuh kyllä se kesä vaan menee aina liian nopeasti.. ja varsinkin tämä kesä, jonka olen viettänyt suurimmaksi osaksi Valion tehtaan paahtavissa tiloissa! Tuntuu etten ole saanut oikein mitään aikaan, enkä ole ehtinyt näkemään tarpeeksi ystäviä tai viettämään ikimuistoisia hetkiä, joista juuri tämä kesä 2014 muistettaisiin. Olen vain.. no tienannut rahaa. Enkä saisi masistella, olenhan minä tehnyt oikeasti vaikka ja mitä enkä saa valittaa, että minulla ylipäätään oli kesätöitä!

Enään kolme päivää... kestän sen, pakko kestää. Se hyvä puoli nopeassa ajan kulussa on etten ole pahemmin ehtinyt suomaan ajatusta tylsälle työlleni vaan päivät ovat menneet melko nopeasti. Kolmivuorotyö tuo vaihtelua viikkoihin ja onneksi olen saanut viettää suurimman osan kesästä Viivin kanssa samassa vuorossa!:))

Enään kolme päivää... Sitten odotus palkitaan ja pääsen viimein viettämään laatuaikaa poikaystävän kanssa viikoksi etelän lämpöön <3 Ei sillä etteikö Suomen säissä olisi tällä hetkellä mitään valittamista... :D Eka kerta ulkomailla ilman vanhempia.. apua. Stressaaan jo nyt ja pelottaa, että joku menee taatusti mönkään! Tuo toinen puolisko kun sattuu olemaan hieman hölläilevämpää(onko se edes sana?) sorttia kuin minä. "Älä stressaa kyllä kaikki järjestyy päläpälä". Hän tuppaa myös jättämään asioita aika viime tinkaan, joten en minä aina sille turhasta märmätä XD.

Ollaan viikko pois Suomesta ja tullaan 8.8. takaisin.
JA 11.8. ALKAA MUN UUS KOULU!!
APUVAA. Mua pelottaa sekin ihan hurjana!!:S 11.8. maanantaina löydän itseni Voionmaan opiston tiloista kuset housuissa jännittämässä mihin asuntolaan, mihin kämppään ja Keiden Ihmisten seuraan joudun....!?! Tämä tilanne oli viimeeksi peruskoulun ekalla luokalla, mutta silloin olin muutenkin vielä niin pieni, että uusien ystävien teko oli paljon helpompaa! Itse koulu sinällään ei pelota ollenkaan, olen vain erittäin innoissani, että pääsen vihdoin oppimaan jotain uutta aiheesta, joka minua todella kiinnostaa. Mutta ne ihmiset on ihan eri juttu. En tunne sieltä entuudestaan ketään! Ja tavallaan tilanne olisi helpompi,  jos näkisin niitä ihmisiä sitten vain koulussa, mutta eei... Minun tulee asua heidän kanssaan seuraavat 10 kk. Ja olen lievän paniikin partaalla. Jos joudunkin jonkun ihmisen kanssa samaan huoneeseen ketä tajuan vihaavani. Okei, en vihaa maailmassa kovinkaan montaa ihmistä, mutta silti. Tiedän, että olen vain ylihysteerinen, mutta en vain tässä vaiheessa voi sille mitään. Voin sanoa, että olen hyvin sosiaalinen, eikä yhdessä asuminen jonkun kanssa luultavasti tuota minulle ongelmia. En kuitenkaan tiedä minkä henkistä porukkaa opistolle on tulossa. Mitä jos kukaan heistä ei ole yhtään samanlainen kuin minä? No, ainahan sen voi lopettaa. Kaiken paniikin keskellä olen kuitenkin hyvin toiveikas kaiken suhteen. Toivon oppivani paljon uutta seuraavan 10 kuukauden aikana, toivon saavani paljon uusia ystäviä, toivon viettäväni elämäni yhden ikimuistoisimmista vuosista Voionmaan opistolla. Aina voi toivoa. Toivottavasti minun toiveeni toteutuu, edes osittain.
Toivon myös, että kun 10 kuukauden päästä lukiessani tätä tekstiä nauran omalle hölmöydelleni. Silloin olen monta kokemusta ja uutta ystävää rikkaampi ja silloin tiedän, että tämä panikointi oli aivan turhan päiväistä. :)

I'm gonna live like tomorrow doesn't exist

Nää biisit soi päässä just nyt, kannattaa kuunnella!!

Always on my mind

Chandelier

Ra-ta ta-ta

Me and my broken heart

Eräänä tylsänä viikonloppuiltana innostuin muokkailemaan kuvia hieman erilaisella tyylillä. :D En tiedä onko näissä nyt yhtään mitään järkeä, mutta itte tykkään näistä kovasti. Ja ekan kuvan tekstiä ei oo muokattu kuvaan vaan se oikeasti lukee tos seinässä. ;) Tallinnasta napattu!

Siinä vähän jotain erilaista. :)

Mulla alko työt viime viikolla valiolla ja on tässä hieman ollu totuttelua vuorotyöhön. Aamuvuoron 4.45 herätys teki välillä aika tiukkaa.... Tuntuu ettei viikolla oo muuhun oikein aikaa kun töihin ja nukkumiseen, joten kavereiden näkeminen on jäänyt nyt hieman vähemmälle. Paitsi viime lauantaina käytiin Emmin, Viivin ja Alinan kanssa kattomassa Niko Kivelää Verkatehtaalla. Show oli iha jeees, en oikein tiedä, mietittiin tyttöjen kaa et siitä jäi vähän semmonen loppuhuipennus kokonaan pois, jollon ois oikeesti saanu nauraa kunnolla vedet silmissä! Kahen tunnin esityskin meni yllättävän nopeesti. Mutta hauska ilta meillä muuten oli, kun esityksen jälkeen suuntasimme mäkkäriin herkuttelemaan ja siitä baariin. :) Pieni irtiotto tuntui tosi hyvältä työviikon jälkeen ja viikonlopun aikana pääsi muutenkin hyvin latailemaan akkuja!

Mutta nyt menen takaisin pakkaamaan, koska kyllä toi puolentoista viikon työrupeuma otti jo sen verran koville, että pakkohan sitä on lähtee vähä pidemmälle lomalle... ;) London calling bitches!!

Mitä mä teen mun elämällä?

Ja näin toinen ja viimeinen lomailuviikko pyörähtää käyntiin. Hieman ehkä hämmentyneissä merkeissä. En oikein tiedä mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Voisin käydä lenkillä. Pitäisi siivota huone. Ai niin ja tulevaisuuden kannalta kannattaisi muutama ennakkotehtäväkin tässä väkertää. Viimeiset ylioppilaskokeet olivat viikko sitten perjantaina. Ja nyt se on ohi. Enää ei tarvitse lukea mihinkään. Moni abiturientti luultavasti tuntee saman tyhjyyden sisällään kuin minäkin olen tuntenut tässä viikon aikana.

TJ0 kollaasi <3 Ystävien kanssa illanviettoa viikko sitten perjantaina ylioppilaskokeiden päättymisen kunniaksi!

Sain tässä muutama viikko takaperin uuden lelun! Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu tällä ja kyllä kelpaa, kun kännykässä on kunnon kamera!

Sain kesätöitä Turengin Valion tehtaalta! Tässä minä jännityksestä kankeana menossa tekemään sopparia! Työt alkaa vasta 7.4. joten vielä tämän viikon saan rentoutua ja löllöillä kotona :3

Party lookini lauantailta, kun tiedossa oli Oskun 18-vuotissynttäri pippalot!

Minä ja muru <3 Ja meidän omatekemää maailman parasta hampparia! Oltiin varauduttu, että molemmat syötäisiin kaksi tuollaista, mutta ei. Vaikeuksia oli saada tuo yksikin alas :DD

Minä hienona siskon 15-vuotissynttäreiden kunniaksi! ;)

Janne vei mut syömään viimeisten ylppäreiden jälkeen Panchoon ^^ Miten musta tuntuu et ollaan viime aikoina syöty aivan liikaa hamppareita :D

Nyt kaikki raukat lukion ykköset ja kakkoset, joiden tuska jatkuu vielä tulkaa hakemaan multa nää kirjat pois ja äkkiä!! (Ei vaan, lukio ei ollut tuskaa. Pakko myöntää, että se oli mun elämän parasta aikaa ihmisten puolesta. Pelkkä ajatuskin tuntuu haikealta etten enää ensi syksynä palaa takaisin tuttuun ja turvalliseen kouluun, jossa ehdin sen kolme vuotta viettämään :<)

Mutta elämä jatkuu ja oma tulevaisuus on vielä ainakin suht auki. Riippuu täysin siitä minne pääsen opiskelemaan ensi syksynä. :D Olen hakenut Tampereelle, Turkuun ja Joensuuhun(hahah just en usko, että lähden ihan niin kauas kotoa xD) opiskelemaan media-alaa, Lahteen valokuvausta ja Jannen innoittamana pariin yliopistoonkin pistin paperit sisään journalistiikkaa opiskelemaan. Vaikka olen ollut koko ajan sitä vastaan, että menisin yliopistoon. :D Janne kuitenkin oli sitä mieltä, että se olisi täysin mun juttu ja täytti mun puolesta hakulomakkeen XD. No eihän siinä mitään menetäkkään. :)

Eniten minua kuitenkin kiinnostaa Ylöjärvellä sijaitseva Voionmaan kansanopisto. Siellä on monta eri linjaa, jonne voi erikoistua, kuten elokuva ja valokuvaus. Sinne haku on vielä tekemättä, mutta olen ajatellut sen ensimmäisenä hakuvaihtoehtona, jos sinne pääsen.

No kesä tässä ainakin nyt menee töitä tehdessä ja rahaa kerätessä! Haavena olis tehä joku kiva roadtrippi kamujen kaa, elokuussa oottaa sitten Weekend ja syksyllä Lindsey Stirling Helsingissä!! Syksyllä sen sitten näkee mistä päin Suomea löydän itseni... :)