Huhhuh kyllä se kesä vaan menee aina liian nopeasti.. ja varsinkin tämä kesä, jonka olen viettänyt suurimmaksi osaksi Valion tehtaan paahtavissa tiloissa! Tuntuu etten ole saanut oikein mitään aikaan, enkä ole ehtinyt näkemään tarpeeksi ystäviä tai viettämään ikimuistoisia hetkiä, joista juuri tämä kesä 2014 muistettaisiin. Olen vain.. no tienannut rahaa. Enkä saisi masistella, olenhan minä tehnyt oikeasti vaikka ja mitä enkä saa valittaa, että minulla ylipäätään oli kesätöitä!
Enään kolme päivää... kestän sen, pakko kestää. Se hyvä puoli nopeassa ajan kulussa on etten ole pahemmin ehtinyt suomaan ajatusta tylsälle työlleni vaan päivät ovat menneet melko nopeasti. Kolmivuorotyö tuo vaihtelua viikkoihin ja onneksi olen saanut viettää suurimman osan kesästä Viivin kanssa samassa vuorossa!:))
Enään kolme päivää... Sitten odotus palkitaan ja pääsen viimein viettämään laatuaikaa poikaystävän kanssa viikoksi etelän lämpöön <3 Ei sillä etteikö Suomen säissä olisi tällä hetkellä mitään valittamista... :D Eka kerta ulkomailla ilman vanhempia.. apua. Stressaaan jo nyt ja pelottaa, että joku menee taatusti mönkään! Tuo toinen puolisko kun sattuu olemaan hieman hölläilevämpää(onko se edes sana?) sorttia kuin minä. "Älä stressaa kyllä kaikki järjestyy päläpälä". Hän tuppaa myös jättämään asioita aika viime tinkaan, joten en minä aina sille turhasta märmätä XD.
Ollaan viikko pois Suomesta ja tullaan 8.8. takaisin.
JA 11.8. ALKAA MUN UUS KOULU!!
APUVAA. Mua pelottaa sekin ihan hurjana!!:S 11.8. maanantaina löydän itseni Voionmaan opiston tiloista kuset housuissa jännittämässä mihin asuntolaan, mihin kämppään ja Keiden Ihmisten seuraan joudun....!?! Tämä tilanne oli viimeeksi peruskoulun ekalla luokalla, mutta silloin olin muutenkin vielä niin pieni, että uusien ystävien teko oli paljon helpompaa! Itse koulu sinällään ei pelota ollenkaan, olen vain erittäin innoissani, että pääsen vihdoin oppimaan jotain uutta aiheesta, joka minua todella kiinnostaa. Mutta ne ihmiset on ihan eri juttu. En tunne sieltä entuudestaan ketään! Ja tavallaan tilanne olisi helpompi, jos näkisin niitä ihmisiä sitten vain koulussa, mutta eei... Minun tulee asua heidän kanssaan seuraavat 10 kk. Ja olen lievän paniikin partaalla. Jos joudunkin jonkun ihmisen kanssa samaan huoneeseen ketä tajuan vihaavani. Okei, en vihaa maailmassa kovinkaan montaa ihmistä, mutta silti. Tiedän, että olen vain ylihysteerinen, mutta en vain tässä vaiheessa voi sille mitään. Voin sanoa, että olen hyvin sosiaalinen, eikä yhdessä asuminen jonkun kanssa luultavasti tuota minulle ongelmia. En kuitenkaan tiedä minkä henkistä porukkaa opistolle on tulossa. Mitä jos kukaan heistä ei ole yhtään samanlainen kuin minä? No, ainahan sen voi lopettaa. Kaiken paniikin keskellä olen kuitenkin hyvin toiveikas kaiken suhteen. Toivon oppivani paljon uutta seuraavan 10 kuukauden aikana, toivon saavani paljon uusia ystäviä, toivon viettäväni elämäni yhden ikimuistoisimmista vuosista Voionmaan opistolla. Aina voi toivoa. Toivottavasti minun toiveeni toteutuu, edes osittain.
Toivon myös, että kun 10 kuukauden päästä lukiessani tätä tekstiä nauran omalle hölmöydelleni. Silloin olen monta kokemusta ja uutta ystävää rikkaampi ja silloin tiedän, että tämä panikointi oli aivan turhan päiväistä. :)
