Sä tiedät kaikenlaista outoa, niinku et kauriit nuolee öisin autoja

Tän lauantain suunnitelmat meni vähä pipariks, joten oon vaa hengaillu kotona ja tehny kaikkii kotitöitä, mitkä teki äidin iloseksi:)) Näin peuroja pellolla ja kirmasin äkkiä niitä kuvaamaan kun ei ne näyttäny hiihtäjiäkään pelkäävän. Mut heti ku meitsi kävelee tietä pitki ne nostaa päänsä ja lähtee luikkiin karkuun....... Sain niistä pari kuvaa ku ne juoksee metsään, mut siinä se sit oliki :D Kuljeskelin sen jälkee sit vähä metsässä ja näpsin kuvia (tosi asiassa rämmin hikipipossa jyrkkää mäkee ylös keskellä metsää, koska päätin oikaista yhelle polulle mikä ei ollu iha maailman paras idea...)
Huomas kyl et kevät on tulossa, koska toppatakissa tuli jo ihan kuuma eikä hanskojakaan olis tarvinnu. :) Metsässä on muutenkin aina niin rentouttavaa kävellä. Joskus mulle tulee semmonen fiilis, et kaikki kaatuu päälle ja ajatukset myllertää eikä meinaa jättää rauhaan. Sillon mä lähen metsään joko ihan kävelemään tai kesäisin juoksemaan (talvella olen ollut liian laiska lenkkeilemään). Huomaan, että metsässä aivot rauhoittuvat ja saan rentoutua ja unohdan kaikki murheet... Vaikka oon koko elämäni asunu kaupungissa, silti metsässä tunnen olevani kotona kliseisesti sanottuna, mutta totta se on! Kun kuuntelee kaikkia metsän ääniä, ajattelee että ei se maailma loppujen lopuksi niin kamala paikka ole.

siellä ne kipittää....