Mikä maailma

Huhhuh ei luoja kui elämä voi olla vaikeeta.. Omat tunteet on jotain niin outoja. Se on maailman raastavin tunne, kun et tiedä mitä Oman Pään sisällä tapahtuu ja kaikki on päin sanonko mitä. Et tiedä mitä haluat ja olet aivan blääöää.. Toisaalta jos tällaisia tunteita tulee, ei se taida ihan oikeinkaan olla mitä juuri sillä hetkellä tekee. Minun täytyy tietää mikä on itselleni parasta ja mikä tekee juuri minut onnelliseksi. Sillä en minä voi elää täysillä, jos en ole onnellinen. Olen sellainen ihminen, joka ajattelee muiden parasta ja vältän toisten satuttamista missä tilanteessa hyvässä maailman tappiin asti. Historia toistaa itseään... toivottavasti ei, se tekisi minusta jo liian kummallisen ihmisen. Pitäisikö taas muka tuntua helpottavalta? No enpä tiedä, ei tää ollu vielä tässä; ensin mun täytyy saada mun ajatukset kasaan ja pukea ne sanoiksi.
Kello on puoli kolme yöllä, silmät on itkuisen punaiset ja turvonneet... Joskus itkeminen tekee hyvää, joskus se vain ärsyttää, kun silmät ja nenä vuotaa kaikenlaista mahdollista nestettä. Se on muuten yksi maailman hirveimmistä asioista nähdä pojan itkevän. Mikä mua vaivaa?! Miksi kaikki ei voi olla selvää kuin pläkki? Miksi pitää vitkastella ja epäröidä.. Kai se ei ole oikein.. Olen vielä niin kokematon ja pieni. En ole valmis. Pakko oli päästä kirjoittamaan. Edes jotain, vaikka ei tästä kyllä mitään selvää saa. Ehkä tää tästä.. joskus.. selviää.
Hyvää yötä.