Muistan ne monet lapsuuden kesät, kun metsä oli se paikka missä mielikuvitus pääsi valloilleen ja jossa syntyi mitä ihmeellisimpiä leikkejä lapsuudenystävien kanssa. Vaikka metsä on täynnä oksia, kantoja, juuria, joihin kompastuu helposti, ötököitä, hämähäkkejä, hyttysiä, muurahaisia...se on silti suomalainen metsä ja älyttömän kaunis.
Mitään parempaa en tiedä kuin metsässä juokseminen pitkin kapeaa polkua! Se vapauden tunne, kun jalkasi vievät sinua vain eteenpäin ja sinun täytyy olla tarkkana ettet kompastu puiden juuriin. Siksi tykkään käydä lenkilläkin metsässä, enkä millään tylsillä asfaltti teillä.
Janne näytti mulle, Alinalle ja Juholle toissa päivänä aivan mahtavan kallion keskeltä metsää järven rannalta. Kalliolta pääsi hyppimään veteen jostain kolmen neljän metrin pudotuksesta. Mentiin eilen illalla sitten sinne uudestaan uimakamojen kanssa. Kalliolle ei kuulunut liikenteen ääniä, olimme keskellä luontoa, kaunis tyyni järvimaisema avautui edessämme. En edes tiennyt paikan olemassa oloa, vaikka se ei edes ollut kovinkaan kaukana kotoa.
Meidän leiri ;D
Suomen luonto! Ah!! Olen iloinen, että olen suomalainen!
